JUHA ILKKA · Piirustuksia metsäretkiltä · Paintings from nature

27. kesäkuuta 2011 löytyi sääksmäkeläiseltä metsäautotieltä kuolleena värikäs sisilisko (Zootoca vivipara). Pituutta vainajalla oli 13 cm ja selkäpuolelta väritys oli tavallisen sisiliskon tapaan ruskeanharmaa - maata vasten painautuvan vatsapuolen värit jäivät tuolloin kokonaan näkymättömiin. Eläinmuseolta kerrottiin kotoisesta sisiliskosta tavatun harvinaisena erilaisia värimuotoja.

A superb blue chin - exceptionally coloured viviparous lizard (Zootoca vivipara). 27.6.2011 a colourful lizard was found dead on the back road in Sääksmäki. The deceased was 13 cm long and it's colouring on the back was brownish grey, typical for a common lizard. The abdomen was against the ground and the glowing colours of it almost escaped from the eye of an observer. The Finnish Museum of the Natural History confirmed that an endemic lizard sometimes has rare, distinct conformations in colouring.

5. maaliskuuta 2005. Nelisenkymmentä metriä pitkä ja noin seitsemän metriä korkea puuton Kukkarokivi on Vanajan mereisen selän äärellä. Kesäisin se on pesivien vesilintujen hallussa, eikä luodolle pidä silloin nousta. Maaliskuussa, kun linnut ovat vielä poissa, tuulen pyyhkimän ja siksi melkein lumettoman luodon karuus ja jykevyys ovat melkein ainoita sitä määritteleviä asioita – ainakin kaikki muu on kovin pientä: kivipinnan rosoissa kasvavia jäkäliä, sammalia ja maksa­ruohoja, tai syvemmissä raoissa edelliskesäisen lokkielon jäljiltä olevia höyheniä, kalanruotoja ja linnunluita.
Toivo Vuorela kertoo Kansanperinteen sanakirjassaan kukkarokiven tarkoittavan isoa siirtolohkaretta, joita kukkaroissaan kantaneiden jättiläisten kerrotaan suutus­päissään sinne tänne paiskoneen. Paikalliset kalastajat ovat kutsuneet Kukkarokiveä toisella lähes yhtä tarun­hohtoisella Monte-Cristo -nimellä. Tämän jylhän ja samalla leikkisän nimen se on varmaankin saanut jyrkäksi murtuneen itäreunan perusteella, ja siltä suunnalta luotoa lähestyttäessä nimi onkin osuva. Lännestä päin katsottuna luoto näyttää valtavalta limpulta.
Luodon korkeimalla kohdalla on jääkauden uurteista poikkeava ihmistyön tuloksena syntynyt kuvio. Se on aikaa kestämään tehty, kallioon hakattu tasasivuinen kolmio jonka keskellä on läpimitaltaan ja syvyydeltään kaksi–kolme senttinen kolo. Kuvio on luultavasti ollut kalliossa kauan ja varmaankin se on jo "löydetty" monta kertaa. Tieto siitä vain on unohtunut. Kuvio kun ei muistuta mitään elollista – jos muistuttaisi, se muistettaisiin.

7. kesäkuuta 2007. Keiso (joissakin kartoissa Keisa) on pisimmillään sadan metrin mittainen harvapuustoinen saari, josta kerrotaan saatavan seudun parhaat kiuaskivet. Saaren kasvillisuus poikkeaa useimmista järven kallioisista saarista. Sen itäpäässä kasvaa muutama roteva tuulen kurittama lehmus. Niiden edustalla, auringon puolella on pieni kallioketo neilikoineen ja varjossa lehmusten takana kasvaa kieloja ja syyläjuuria.
Saaren länsipää on melkein kasvitonta avokalliota ja sieltä löytyi toinen kolmiokuvio. Kallio on sen kohdalta rapautunut – kenties nuotion pidosta – ja kuvio on kulunut, mutta vielä hyvin nähtävissä. Kolmiokuviolta avautuu esteetön näkymä Vanajan selkävesille, myös melkein viiden kilometrin päässä lounaassa häämöttävälle Kukkarokivelle.
Kolmiokuviot ovat kooltaan ja karheilta muodoiltaan toistensa kopioita, molempien kolmioiden yhdestä kulmasta lähteviä parin sentin mittaisia ulokkeita myöten. Aivan kuin ulokkeet eivät olisikaan tekijän hutiloinnin aiheuttamia vahinkoja – miltä ne myös näyttävät – vaan tarkoituksella tehtyjä. Kuvioista tehdyt kyselyt Museovirastoon eivät ole niiden arvoitusta ratkaisseet. Arvelun mukaan ne kuitenkin saattaisivat olla vanhoja rajamerkkejä – toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa sellaista rajaa joka olisi kulkenut kuvioiden kohdalta.
Vaikka kuvioiden tarkoitus, tekijät ja ikä saattavatkin jäädä tuntemattomiksi, voidaan kuvioiden olemassaolo silti muistaa, ja niiden säilymisen edellytyksiä parantaa. Siltikin vaikka niiden historiallista arvoa ei voitaisikaan vahvistaa. Ainakin Keison jo kulunutta kuviota tulisi saaressa virkistäytyjän säästää.